LEIJONA-KELLOJEN HISTORIA

Leijona-kellojen historia juontaa juurensa Sveitsiin, Val-de-Traversin kuuluisaan kellolaaksoon. Vuonna 1892 Manufacture d’Horlogerie Lion S.A. alkoi valmistaa kelloja, joissa oli kaksihäntäisen leijonan logo.

Se oli aikakautta, jolloin fennomaaniliike oli Suomessa voimakkaimmillaan. Fennomaanit halusivat saattaa suomalaisuuden ja suomen kielen hallitsevaan asemaan maassamme. Tamperelainen kellotukku ja vähittäisliike J.W. Lindroos alkoi tuoda Lion-tehtaan kelloja Suomeen ja rekisteröi ajan hengen mukaisesti sille suomenkielisen tuotemerkin “Leijona”.

Leijona oli suomalaisille tuttu symboli, olihan se koristanut Suomen vaakunaa jo keskiajalla. Leijona-kello nousi nopeasti symboliksi, jolla suomalaiset vastustivat vuosisadan vaihteen venäläistämispolitiikkaa. Leijona-kellojen rooli osana kansakuntamme itsenäisyystaistelua jatkui. Sotien aikana rannekellot yleistyivät, ja Leijona-kello ranteessa taisteltiin rintamalla Talvi- ja Jatkosodan aikaan. Leijona ranteessa jälleenrakennettiin sotien jälkeinen Suomi, koulutettiin kansakuntaa ja menestyttiin liike-elämässä. Kautta historiansa, Leijona on ollut maamme myydyin kello. Sen tarina on Suomen tarina.

TUOTEMERKKI SIIRTYY PERKOLLE

Marraskuussa 1918 veljekset Jalo, Urho ja Oiva Perkko perustavat nimeään kantavan ja kellojen maahantuontiin erikoistuneen yrityksen, Oy Perkko Ab:n. Vuotta myöhemmin he ostavat J.W. Lindroosin liiketoiminnan ja samalla Leijona-kellojen, sekä myös brändien kuten Omega, Tissot, Certina, Rado, Pierre Balmain ja Jaz maahantuonti siirtyy Perkon käsiin.

Vain taivas on rajana yhtiön kasvulle ja kehitykselle. Perkko alkaa mullistaa kellomarkkinoita. Vuonna 1939 se lanseeraa bruttohintajärjestelmän vakauttaakseen kellojen vähittäishinnat, ja palvelee näin suomalaisia kelloharrastajia, jotka aikaisemmassa nettohintajärjestelmässä eivät aina voineet olla varmoja kellon “oikeasta hinnasta”.

1940-LUKU OLI PERKOLLE RASKASTA AIKAA

Sota langettaa omat varjonsa Perkonkin päälle: yrityksen prokuristi C.U. Bergman sekä johtaja Jalo Perkon poika Ensio kuolevat rintamalla vuonna 1941. Jalo itse kuolee murheen murtamana seuraavana vuonna, ja yrityksen vetäjän paikalle asettuu Jalon vaimo Esteri.

Raskaista vuosista seuraa kuitenkin myös jotain hyvää. Kunnioittaakseen edesmenneen puolisonsa elämäntyötä, Esteri Perkko päättää vuonna 1943 lahjoittaa 500 000 markkaa Kelloseppäkoulun perustamiseksi Espooseen. Kelloseppäkoulu aloittaa toimintansa helmikuussa 1944 ja siitä kehittyy vuosien saatossa maailmanlaajuisesti arvostettu oppilaitos.

Koulusta on vuosien mittaan valmistunut useita maailmallakin menestyneitä kelloseppiä, joista tunnetuin ja palkituin on nykyisin Sveitsissä vaikuttava Artisan d´Horlogerie d’Árt, suurmestari Kari Voutilainen.

1950-LUKU OLI SALAKULJETUKSEN AIKAA

Valuutan puute, voimakas tuonnin sääntely ja korkeat tullit johtivat salakuljetuksen lisääntymiseen Suomessa. Eniten maahan salakuljetettiin kahvia, tupakkaa, rahaa ja myös kelloja.

Leijona-kello ei ollut poikkeus, ja niitäkin salakuljetettiin kymmeniä tuhansia kappaleita. Salakuljetusta helpotti se, että useat kellotehtaat eri puolilla Sveitsiä valmistivat Leijona-kelloja.

Perkko yritti saada salakuljetusta kuriin rekisteröimällä Leijona-tavaramerkin Ruotsiin, jota kautta salakuljetus Suomeen kulki. Tämä esti Leijona-kellojen tullauksen siellä. Perkko myös leimautti Sveitsin tehtaalla aitojen Leijona-kellojen takakanteen.

1970-LUKU JA KVARTSIKRIISI

70-luvulla tarkat kvartsikidekellot alkoivat yleistyä, mikä sekoitti perinteisten kellojen markkinat. Sveitsiläiset kellonvalmistajat olivat jääneet pahasti jälkeen kvartsikoneistojen kehittämisessä, ja Leijona-kellot päättikin tästä syystä siirtää tuotannon Sveitsistä Japaniin.

Tämä mahdollisti entistä edullisemmat kuluttajahinnat ja kasvatti omalta osaltaan Leijona-kellojen suosion huippuunsa.

NYKYPÄIVÄ

Leijona on Suomen vanhin ja myydyin kellobrändi. Leijona-kellot koskettavat tavalla tai toisella satojen tuhansien suomalaisten elämää.